Mummun syntymäpäivät

Toissapäivänä tuli suru-uutinen. Rakas mummumme on nukkunut pois. Hän on päässyt parempaan paikkaan. Sinne minne eivät surut, murheet, kivut tai säryt seuraa mukana. Toivon mummulle ikuisen rauhan ja tiedän että hän tulee olemaan aina se enkelini, joka auttaa, opastaa ja neuvoo minua - varsinkin kun häärin keittiössä ja leivon. Mummu oli kylällämme tunnettu pitoemäntä ja kakkutaituri. Olenko perinyt hänen manttelinsa? Ehkä osan siitä. Joka tapauksessa olen kiitollinen kaikesta mitä olen perinyt. Taitoa, rohkeutta, silmää, reseptejä, kakkuvuokia ja muistoja. Kiitos mummu kaikesta!

 Nyt palaan keväisiin tunnelmiin. Tämän vuoden vappuna vietimme mummun 94v syntymäpäiviä. Olin saanut kunniatehtävän pyöräyttää kakkua kahvipöytään. Tein pitsimokkapalan ja sinivuokoin koristellun täytekakun. Lisäksi tein vielä mummun reseptillä rapeita ja makoisia "Oskarin pipareita" ja toffeisia kolavinokkaita Leila Lindholmin tapaan. Äitini on perheemme lusikkaleipämestari ja niinpä tässäkin kattauksessa näitä herkkuja nähtiin! Ja vappu kun oli, kaupasta olimme napanneet minidonitseja ja simaa.

Tämä pitsimokkapala on tehty mehevien mokkapalojen ohjeella. Siskoni vinkkasi reseptin jokunen aika sitten, enkä enää tekisi mokkiksia millään muulla ohjeella. Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Koristelu on saanut innoituksensa mummun virkkaamista verhoista. Ensin kuorrutin mokkapalan mahdollisimman sileäksi. Sitten tein mukavasti pursottuvan pikeerin (eli kananmunanvalkuaista ja tomusokeria vaahdotettuna) ja laitoin sen pienellä pyöreäpäisellä tyllalla varustettuun pursotinpussiin. Ensin pursotin n. 0,5cmx0,5cm ruudukon. Sitten otin mallia mummun virkkaamasta voikukkakuvioisesta pitsiverhosta ja ruutuja pikeerillä täyttämällä jäljensin mallin mokkapalan pintaan. Homma on melkoista "kieli keskellä suuta" ja "ajatus kirkkaana" -hommaa. Mutta vakaalla ja vapaalla kädellä vaan, nöyränä, mutta ilman voimakkaita ennakkoluuloja omasta osaamisesta, niin kaikki sujui ihan jees.

Viime vuoden syntymäpäiville tein tällaisen perhosmallin pitsimokkapalan. Tämä voikukkamallinkin verho näyttäisi olevan tuolla blogijutussa. Hautajaisia varten mulla on selkeä suunnitelma tehdä tuo kaunis lintu, mikä on ensimmäisessä kuvassa. Toivottavasti onnistun. Auta mua mummu! :)

Ehdottomasti yksi kauneimmista ja raikkaimmista malleista!

Täytekakku oli ihan normaali sokerikakkupohjainen täytekakku. Välissä vaniljarahkakermaa ja vadelmaa, sekä persikkaa. Koristeluksi valitsin valkean, pehmoiseksi ja kuohkeaksi vaahdotetun kerman ja sokerimassasta tehtyjen sinivuokkojen kranssin. Sinivuokoista tulee mummu mieleen. Niitä kasvoi hänen pihassaan, kun hän vielä asui omakotitalossa.

Kukat ja lehdet ovat sokerimassaa. Heteet helmenvalkoisia nonparelleja ja kukkien alla kulkevat "oksat" ovat suklaata.

Näitä oli suuri ilo ja kunnia tehdä!

Keksivalikoimassa olivat kolavinokkaat, lusikkaleivät ja suklaaleivät, eli "Oskarin piparit"

Tässä siis kahvipöydän tarjoamiset ja tunnelmat toukokuulta. Seuraavat mummun juhlat ovatkin tunteikkaat ja surulliset. Kuulin juuri että minä saan tehdä kahvipöydän tarjottavat. Tämän suurempaa kunniaa ei ole olemassakaan! Toki apua saan vanhemmiltani ja siskoltani. Tilasin siskoni tekemään pullakranssin, koska pullaa pitää olla näin arvokkaissa juhlissa ja siskoni on ihan paras pullan leipoja. Minulta se ei luonnistu edes puoliksikaan niin hyvin.

Siunaustilaisuudesta ja tarjottavista tulee sitten varmasti juttua tännekin. 

 

On viulu vaiennut
on soitto rauennut
mi ennen helkkyen herkästi soi
iloja ihmisten
suruja sydänten
kauneimman kaipuun ilmoille toi
niin kuin vain viulu soida voi.

Nyt viulu seinällään
kaivaten yksinään
muistelee häntä mi nukkui jo pois.
Hän ennen jousellaan
hyväillen soitintaan
sen kielet sointuin hurmahan sai
kuin taitomies voi saada vain