maanantai 21. elokuuta 2017

Hedelmäinen yllärisydän -kakku



Tämä oli siskoni ja minun synttärikakkuna keväällä, pääsiäisenä. Mango-persikka-sitrusjuustokakku hedelmäsydämellä. Tarkoituksella kevyt ja raikas! :D


Kakun keskelle tuli 15cm vuoassa hyydytetty persikka-mangosydän. Oisko ollut jotain 3 liivatetta/ 4dl hedelmäsosetta. Ehkä jotain sinne päin... Persikat purkista ja mango bonnen tölkistä.
 

Pohjana kaurakeksi tai digestive...en kyllä muista! 200g keksejä ja 80g voita. Kevyempää metsästäville voi laittaa voin tilalle purkillisen vauvojen hedelmäsosetta. 

Valkoinen täyte on Kinuskikissan höyhenenkevyestä juustokakusta napattu. Meillä tosin laitettiin kyllä ihan vaan sokeria makeutukseen. Mutta hyvää on tuo makeutusjauheellakin.
 

Kakun sydän pohjan päälle ja toinen täyte sydämmen päälle. Yrittäen lopuksi kopautella varovasti mahdolliset jääneet ilmakuplat pois.


Lopuksi päälle vielä mangokiille. 4dl mangososetta ja 3 liivatetta. Ehkä...oletettavasti. Siitä on jo niin kauan kun tämä kakku on tehty ettei kaikkea voi muistaa! :D xD Sitruunaa yritin puskea joka väliin...kakusta tuli silti melko mieto.

Sisältä tämä kakku näytti tältä.


Tarjottavana hedelmäjuustokakun kanssa oli paljon muutakin. Mm. Leivotaan-lehdestä työkaverini toivomuksesta kokeilemiani kurpitsansiemenkeksejä, joista tuli nopeasti monen suosikkeja. 


 Ja tätä kinderpiirakkaa! Toisin sanoen sydänkohtauspiirasta. Voita, sokeria, suklaata...suklaata, suklaata, suklaata. En ees tykkää kindereistä! Mutkun tuli luvattua että kinderikaakkua on tarjolla, niin pitihän sitä tehdä... Kummallista että en tykkää hasselpähkinöistä, mutta kinderiperheen paras namu on tuo kinder bueno -patukka. Täynnä pähkinätöhnää... Makuaisti on välillä outo...

Lohitötköttiä ja ruisneppareita.

Siskoni herkkupitsaa ja rucolaa.
Suurkiitos heille jotka tulivat kahville ja osallistuivat näiden syömiseen! :)

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Pikku Myy -kakku




"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?" 

Pikku Myy

-------

Tällainen kakku lähti matkaan jollekin Myy-fanille.  Minäkin olen Myy-fani. Myy on hurmaava. Tahtoisin olla kuin hän...ja välillä tuntuu että olisinkin kuin hän. Vaikka ulkopuolisen silmään vaikutan varmaan ihan Muumimammalta...tai vaihtelevasti Vilijonkalta, Hemulilta tai Nipsulta. Joskus tunnen itseni Noidaksi, välillä Nuuskamuikkuseksi. Aamulla herään Mörkönä. 

Lapsena lempihahmoni olivat Myy, Aliisa, Noita, Haisuli ja aivan kammottava Mörkö! Niin kammottava ettei siitä voinut olla salaa pitämättä. :D 



Kakun kuorrutus on keltaiseksi värjättyä marenkivoikreemiä, Myy sokerimassaa ja reunoilla olevat karkit irtokarkkiosaston hedelmänaperoita.




Olen aikaisemminkin tehnyt Myy-kakun. Siitä juttua Kummajutun puolella, TÄÄLLÄ.

Pikku Myyn tekoon löytyy hyvää ohjeistusta Kinuskikissan sivuilta, TÄÄLTÄ.


Tämän kakun pohjana on kolme mehevää kaakaokakkupohjaa ja täytteinä juustokakkumaiset vadelma- ja kinuski-daimtäytteet. Kakku on kasattu vuokaan hyytymään ja ennen koristelua kipattu lautaselle. Sitä on kostutettu hiukan mansikkamehulla. Reseptiin pääset TÄSTÄ.



 "Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään. Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään. Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy."

torstai 17. elokuuta 2017

Ristiäiskakku pojalle


Marjaa, vaniljaa, sinistä, valkoista ja kuljetuksen kestävä kuorrute. Siinä toiveet tähän kakkuun. Kakkupohja on kääretorttupohjaa ja väleistä löytyvät mustikka-, vadelma- ja mansikkatäytteet vaniljarahkakerman kanssa. Ensin kakkuun haluttiin marjojen seuraksi valkosuklaatäytettä, mutta koska valkosuklaa ei ole laktoositonta, suklaa skipattiin pois.


Leivoin kolme levykakkupohjaa, joista jokaisesta leikkasin neljäsosan eroon. Näistä kolmesta neljäsosasta tuli yksi kakkukerros kakun keskelle.


Yllä kakku juuri täytettynä ja alla kun se on viettänyt yön painon alla jääkaapissa. Koristelupäivänä vain tasasin reunat veitsellä suoriksi. Samalla sain itsekin maistaa kakkua, että kehtaako kakkua laittaa eteenpäin. Kakkua en kostuttanut kuin hiukan päälimmäisestä kerroksesta, koska olin laittanut marjahillon joukkoon pakastemarjoja, jotka sulaessaan kostuttivat kakun sopivaksi. Mustikka on tarkoituksella alimmassa kerroksessa, jottei se valuttaisi väriä toisiin kerroksiin.



Kakun kuorrutin marenkivoikreemillä. Se kestää kuljetusta ehkä vähän paremmin kuin kerma. Ja on toki ihanampaa käsitellä. ...Joskin taas hiukan työläämpää tehdä kuin perus kerman vaahdotus.

Sveitsiläinen marenkivoikreemi

Yhtä valkuaista kohden tarvitset 0,5dl sokeria ja 50g voita.

6 valkuaista
3dl sokeria
300g huoneenlämpöistä voita
1rkl vaniljasokeria 
(jotain muuta makuainetta)

Laita valkuaiset ja sokeri teräskulhoon ja kulho kattilan päälle vesihauteeseen. Anna veden kiehua pienesti ja vispaa valkuaisia käsivispilällä koko ajan, kunnes sokeri sulaa ja seos on n. 65 asteista. Ota kulho vesihauteesta ja vatkaa sähkövatkaimella kunnes seos on n. 28 asteista ja kulhon reuna tuntuu suunnilleen huoneenlämpöiseltä. Kylmä vesihaude voi nopeuttaa hommaa huomattavasti. Lisää voi pieninä nokareina vähän kerrassaan ja vatkaa huolellisesti kreemin joukkoon. Kreemi muuttuu tod. näk. jossain vaiheessa ihan rakeiseksi (ainakin minulla melkein heti kun kaikki voi on lisätty), mutta vatkaa sinnikkäästi, niin siitä tulee jälleen pehmeää ja sileää. Loppua kohden hidasta koneen nopeutta. Kun kreemi on valmista, voit lisämaustaa ja värjätä sitä.

Levitä kakun reunoille ja pinnalle. Minä pursotin pieniä helmiä pyöreällä tyllalla kakun ylä- ja alareunoille.

Kreemin käytös on ihana kun se jähmettyy niin nopeasti kakun pintaan ja uuden kerroksen voi levittää siististi entisen päälle. Kreemiä voi maustaa mm. aromeilla, mausteilla ja vaikka suklaalla. Suklaakreemin tarkempi ohje löytyy marjakorikakkujen yhteydestä.

Jos kreemiä jää, voi sen pakastaa. Sen voi sitten ottaa huoneenlämpöön sulamaan ja sen jälkeen vaahdottaa taas levitys/pursotuskelpoiseksi. Jos esim. pari kuppikakkua tarvitsee kuorrutusta, niin pienellä määrällä kreemiä sen hoitaa helposti.





Koristeet on tehty sokerimassasta. Jalanjäljet on leimattu hyvin pesdyllä silikonileimasimella ilman väriä suoraan pehmeään massaan. Syntyneen jäljen maalasin elintarvikevärillä vaaleansiniseksi. Reunoille liimasin pikeerillä sokerihelmiä.



En tiedä mikä lapsen nimeksi tuli, mutta toivon kovasti että isäntä- ja juhlaväki on pitänyt kakusta. :)

ONNEA PIKKUISELLE! <3

maanantai 14. elokuuta 2017

Frozen Elsa -kakku


Niin monia kakkuja on päivittämättä blogiin. Jospa nyt kunnostautuisin ja aloittaisin jostain. Tähän Elsa-kakkuun Kummajuttu-blogin tarina päättyi. Olin tekemässä tästä juttua, mutta kuvapalvelun editori oli pois käytöstä, enkä saanut kuvista linkkejä joilla olisin saanut ne näkymään blogissa. Nyt siis paremmalla blogilla ja uudella innolla. 
 

 Olin silloinkin aivan innoissani kun sain tämän kakun tehtäväkseni. En ole ennen tehnyt tällaista barbinukkekakkua, mutta haaveillut sellaisen tekemisestä kyllä! Nuken sain syntymäpäiväsankarin lelulaatikosta. Hänen äitinsä vitsaili että se täytyisi varmaan vähintään keittää että sen uskaltaa kakkuun laittaa. :D En tiedä oliko tätä nyt sitten keitetty vai tiskattu vain hyvin. 



Ensin Elsa sai turkoosiksi värjätystä sokerimassasta yläosan ja hihat. Yritin puskea kaiken täyteen elintarvikekimallusta ja jäätävää tunnelmaa. Miehustan yläreunaan kiinnitin pikeerillä sokerihelmiä. Pinsettihommia! :D Taustalla näkyvät massasta muotilla otetut lumihiutaleet.


Maljakko toimi loistavana teko- ja kuivatustelineenä Elsalle!


Elsan mekko on kasattu kahdesta päällekkäisestä täytekakusta ja sitten muotoiltu sopivaksi. Kakuksi tein yhden tavis sokerikakkupohjan ja pienempää kakkua varten kääretorttupohjan, josta leikaten sopivat palat, kasasin pienen kakun. Ylijäämäpaloilla rakensin oikeaa muotoa mekolle.

Täytteinä on mansikka ja daimtäytteet päivänsankarin makumieltymysten mukaan. Edellisenä päivänä täytettyjen kakkujen päästyä päällekkäin, alkoi kakkujen veistely oikeaan muotoon. Veitsellä vain palaa irti ja jos oli hölmö kolo jossain niin siihen sitten vähän lisäsin kakun "leikkuujätettä". 



Kun muoto alkoi olla ihan jees, ankkuroin kakut paikoilleen mehupilleillä. Mä aivan hävettävän harvoin unohdan mainita kakun saajalle jos kakku sisältää jotain tukirakenteita. Ne varmaan tulee kivana yllätyksenä sitten kakkua leikatessa! :D 



Kun kakku oli riittävästi tuettu, otin kelmua ja peitin kakun pinnan. Kelmun päältä tasoittelin ja silittelin kakun pinnan aivan tasaiseksi. Sitten Kelmu pois ja kuorrutetta pintaan. :)


Kuorrutin kakun turkoosiksi värjätyllä marenkivoikreemillä. Ensin vaaleammalla ja siitä sävyä tummentaen tein liukuvärjäyksen helmaa kohti. Sitten suihkutin kakun helmiäissprayllä. Elsan upotukseen paikalleen tarvittiin kakkuun kolo. Leipäveitsellä sellainen syntyi ja loput meni survomalla. :D

Kreemillä yhdistin mekon luontevan näköiseksi vartaloon. Vyötärön koristin sokerihelmillä. Helma sai koristeekseen sokerimassalumihiutaleita, helmiäisnonparelleja, lumihiutaleen muotoisia sokerirakeita, sokerihelmiä ja syötävää kimallusta. Yritin saada koristeet kiertämään mekon helmaa pitkin.

Lumisade alkaa vyötäröltä...

Ja jatkuu toisen sivun kautta taakse.

Takaa



Ylhäältä päin



Ihan hauskan näköinen tästä kakusta tuli ja onneksi se oli myös päivänsankarin mielen mukainen. :)



Katsotaanpa minkä kakun saan seuraavaksi päivitettyä! :D

torstai 10. elokuuta 2017

Kesälomareissu Virolahdelle (Heinäkuun värihaaste)



Tienvarsi-infokartta kaakon kunnista

Kesälomani alkajaisiksi tein kauan odotetun kesälomareissun vanhempieni vapaanviettopaikkaan, Virolahdelle. Virolahti on pieni vireä kunta seiskatien varrella, Haminan ja Venäjän välissä. Se on maamme kaakkoisin kunta ja mm. Vaalimaan raja-asema sijaitsee siellä. Meidän paikkamme on tarkemmin sanoen pienessä sivukylässä, Klamilassa.


Matkan taitoin polkupyörällä. Äitini ja kaksi veljenpoikaani lähtivät myöhemmin autolla perääni. He toimivat huoltojoukkoinani. He tavoittivat minut hiukan ennen Jaalan Vanhaa Keloa. "Kanssani" he ajoivat Keltakankaan abc:lle asti, josta he taukoilumme jälkeen jatkoivat matkaansa suoraan perille. Matkan kulku noudatti melkolailla samaa kaavaa kuin viime vuonna tekemäni pyöräretki. Erona se, että viimeksi lähdin Heinolasta Tiinan Grilliltä, mutta tänä vuonna lähdin kotoa.

Sirpukan solmuissa -blogin värihaasteen heinäkuun värini piti olla huomioväri, ja minun piti saada aikaiseksi jokin huomiovärinen asuste itselleni matkan ajaksi. Säärystimet, hihattimet tms. Mutta aika livisti jonnekin. Loppujen lopuksi sain aikaiseksi vain solmia muutaman värikkään kankaanriekaleen polkupyörääni ja reppuuni. Lisäksi keltainen varoituskyltti repun kylkeen. Yritin tehdä itsestäni paremmin näkyvän...ja aivan tärähtäneen näköisen. :D Eli tämä haastekuukausi meni vähän puolivillaisena, mutta ajatus oli tärkein! :)

Aikaisemmat haastepostaukseni täällä:
Fillarini.

Viime vuonna ompelin pyörän mittojen mukaan ohjaustankoon tavarasäilytyslaukun. Sinne sopii 2-3 juomapulloa, puhelin, avaimet, tarvikkeita...

Tässä kaikenlaista epäilyttävää evästä, joita mukaani pakkasin. Ja mitään näistä en syönyt matkalla! Daim-patukan söin veljenpoikani kanssa kun pääsin perille, mutta muuten nuo olivat aivan turhaan mukana. Tuo virolainen snack-pussi on ollut mukana jo viimevuonna! :D Pilalle olivat menneet. Ensi kerralla tiedän että mitään tällaista ylimääräistä ei tarvitse raahata repussa. :D No rusinat on ihan jees olla aina mukana!

Mehiläisen pisto -urheilujuomaan tuli vettä, sitruunamehua, suolaa ja hunajaa. Mulla käytössä luottotuote, Lappihunajan Jääkukka -hunaja. Hunajaan on lisätty vodkaa ja propolista tuomaan voimaa ja vastustuskykyä! :D 
Eka rajan ylitys. SYSMÄ!
Eli matkani alkoi Hartolasta Heinolaa kohti. Heinolasta ajoin Kouvolantietä ohi Kouvostoliiton aina Kotkan rajan yli. Ennen moottoritietä käännyin paikallistielle Haminaa kohti. Haminasta jatkoin uusia tiejärjestelyjä ihmetellen Virolahden Klamilaa päin.


Toinen rajan ylitys melko pian. HEINOLA.
Varsinkin jos alkamassa on pidempi pyöräretki, ainakin itselläni avainasemassa ovat seuraavat asiat: (Suluissa tarkemmin selitetty, mitä minulla oli)

Neste
(vesi  + Fitline Activize -tehojuoma + hunajaurheilujuoma. Ja pitää muistaa juoda riittävän usein! Itse en ehkä juonut sittenkään riittävästi, mutta eipä mulle huonoa oloakaan tullut.

Erityisen tärkeää on esinesteytys. Edeltävänä päivänä pitää juoda reilusti ja syödä suolaista. Jos pyöräilypäivä tulee olemaan kova hellepäivä ja matka on pitkä, on ehkä järkeä alkaa nesteyttää hissukseen jo kaksi päivää aikaisemmin.)

Hyvät, tukevat kengät
 (Lenkkarit, joissa mun vammajalkojen vaatimat erikoispohjalliset)

Pyöräilyhousut 
(joo ne missä on sellainen hupaisa tyyny persiissä. Ja niitä käytetään sitten ilman alushousuja!)
Joustavat, mukavat ajovaatteet sään mukaan
(pyöräilyhousujen päällä ohuet urheiluhousut, tekninen pitkähihainen paita.. Lidlistä saa hyviä! Softshel-takki. Mulla muutenkin käytössä olevat tukisukat + niiden päälle normisukat. Urheiluliivit. Repussa varuiksi ohut välihuppari kylmän iskiessä ja tilaa takille jos tulee kuuma)

Magnesium
(Suonenvetojen ehkäisyyn ja lihasten parempaan toimivuuteen. Itse otan magnesiumia ennen lähtöä, matkan aikana ja perillä. Kunnolla, yli suositusten. Sen verran kuin maha ehkä kestää. Liika magnesium poistuu kehosta kyllä, mutta pitkäaikaista överiä on syytä välttää! Reiteni on kerran melkein "revähtänyt" pahassa suonenvedossa pyöräretken jälkeen. Kun lisäsin magnesiumin määrää, ei ongelmia ole tullut.)

Aurinkolasit
(Ettei lennä pörriäiset silmiin, ettei ilmavirta kuivata silmiä ja ettei häikäse. Mulla ei ollu niin hienoja sporttilaseja kuin muilla fillaristeilla yleensä on...mutta pärjäsin! Rusehtava/amber -sävyinen linssi on paras. Saa harmaankin päivän näyttämään aurinkoisemmalta! :D)

Aurinkorasva
(Jos paistaa, ja vaikkei paistaiskaan, niin aurinkorasvaa kesällä pintoihin, jotka näkyvät. Mulla tässä tapauksessa naamaan ja korviin. Ei ollu mikään lämmin sää niin ei tarvinnut hihattomissa polkea, mut Haminan kohdalla paistoi hetken.)

Purukumi
(Ehdoton luottoystävä polkiessa. Suu ei kuivu niin herkästi ja pysyy olo freesinä! Ilman purkkaa, saa olla vähän väliä juomassa.)

Reppu, tavaralaukku, sivulaukku tms.
(Matkan, määränpään ja tarpeen mukainen säilytys/kuljetusratkaisu tavaroille. Itse tykkään repun ja ohjaustankolaukun yhdistelmästä. Repun pitää olla hyvä kantaa.)

Pika-energia -"jänis"
(Mikä se sinulle olisi? Mistä saat virtaa, hyvää mieltä ja energiaa jos voimat uhkaavatkin välissä himmaantua. Suklaa, myslipatukka, energiageeli/juoma, leipä, hedelmä, pipari, karkki tms? Sellainen jonka tiedät saavasi syödä loppuun perillä, mutta voit matkalla haukata palasen jos usko meinaa horjua tai muuten vaan hiukoo. Mulla se oli tuo daim-patukka josta nippasin haukun 20km ennen "maalia" ja loput jaoin veljenpoikani kanssa perillä. Ja tietenkin pitkällä matkalla tarvitaan muutakin syömistä. Siis eväät mukaan tai huoltoasemien antimille.)


Heinolassa juutuin liikennevaloihin! :D

Tämä oli ensimmäinen pieni henkinen erävoitto. Maakunta vaihtui! :D

Jo viimevuodesta mieltäni oli jäänyt kaihertamaan Kouvolan puolella ojassa kasvavat kanttarellit. Tänä vuonna pääsin näin lähelle. Oliskohan nää voinut syödä? Katsellessani tiellä vallitsevaa liikennettä, en uskaltanut poimia näitä...mutta oliskohan niissä ollut myrkkyjä sittenkään...tai tiesuolaa? Ensi vuonna yritän bongata nämä uudestaan! :D


Ensimmäisellä pidemmällä tauolla Vanhan Kelon kohdalla, napostelin äitini tekemää kinkku-kurkkusalaattileipää ja paistettuja kananmunia. Pojat tekivät selvää lopuista! :D

Tielle oli liissaantunut kyy. Varmastikin n. metrin mittainen. Tässä kaksinkerroin vain, niin näyttää lyhyeltä.


Matkan aikana odotin näkeväni kelta-apiloita, ja onnekseni niitä sitten rupesi löytymään Kouvolan jälkeen. Uusi tuttavuus oli tuollainen "mitäänsanomattomanvärinen" pörheä apila. Kuvassa alla kädelläni kelta-apilan kanssa. Mahdollisesti jänönapila. Aika kaunis sekin kyllä...



Maariankämmeköitä ojassa tien varrella.


Rajan ylitys. KOTKA. Kuva otettu kaukaa, kun en tahtonut ylämäkeen pysähtyä. :D



Kotkan alueelta siirryttiin HAMINAAN. Tässä kyltti näin lähellä!

Heti Haminan rajan jälkeen on upeat, veikeänmuotoiset kalliot.

Haminan sillan lippukavalkaadi.

Satama

Tämä risteys oli muuttunut sitten viimenäkemän. Kevyt liikenne on huomioitu upeasti!

Melkein perillä!


Ihan loppusuoralla, sään oltua epävakainen koko päivän ajan, sain nähdä näin upean sateenkaaren! Värit olivat häikäisevät, eivätkä tosiaankaan näy kuvissa samaan tapaan. Kaikista hienointa oli tietenkin se, että sateenkaaren toinen pää osoitti suoraan määränpäähäni


Ja näiden kahden kuvan välillä tapahtui jotain. Yläkuvassa on tumma litteä hahmo metsän kohdalla, alakuvassa ei!! Oisko hyttynen? :D

 
Matkaan lähdin klo 8.15
Perillä olin klo 19.40
Matkan pituus 171km
Matkan kokonaiskesto 11 h 25min
Taukoiluaika (kaikki pidemmät tauot yhteensä) 2h
Ajoaika 9h 25min
Keskinopeus 18km/h

Paras tie ajaa oli nelostie Heinolaan asti. Siinä sai ajella kuin kuningas leveällä tiellä. Ensin meinasin kiertää nelostien kaukaa, kun ajattelin että "se on varmaan vaarallinen tie". Katinkontit, turvallisin kaikista, ellei Haminan kevyenliikenteenväyliä lasketa. Huonoin tie oli heti Heinolasta Kouvolaan päin. Reikäistä ja kapea piennar. Maasto on sikäli mukavaa että ylämäkea kohti on aina jonkinlainen alamäki. Pienesti hankalin hetki oli Tykkimäen mäessä, kun se ei meinannut loppua millään ja oli jo nälkäkin ennen abc:tä. :D

Sää oli sopivan harmaa, raikas ja kostea. Paahteessa olisi ollut ikävämpi ajaa. Sateessakin pääsin kastumaan. kertakäyttösadetakki oli mukana, mutta softshell suojasi ihan riittävästi, ottaen huomioon sen että takki oli jo märkä sisäpuolelta ennenku rupes sataa! :D

Perillä!

Perillä kuljeskelimme metsissä etsimässä kanttarelleja. Emme löytäneet kotimetsästä, mutta myöhemmin sataman tien varresta löytyi pieni pannullinen. Metsässä näimme hienon rantakäärmeen. minä en huomannut sitä vaikka astuin ihan viereen, mutta perässäni tullut Henkka huomasi sen heti! :D

Pojat hirvitornissa

Tämä puu on kuulema minun. Sitten kun rupean veistämään puuta moottorisahalla, tämän puun voin käyttää materiaaliksi. Täytyypä alkaa perehtyä asiaan! :D


Kuvia Klamilan satamasta. Veneitä ihan mukavasti parkissa. Kahvilassa on hienot merelliset sisustukset. Kävimme pitsalla. Viime vuonnakin kävin äitini kanssa. Kun syö harvoin ravintolapitsaa, niin silloin kun sitä saa, niin se maistuu erityisen hyvältä. Minun ja äitini pitsa oli tänäkin vuonna Klamila nimeltään. Siinä oli ehkä muistaakseni kinkkua, salamia, aurajuustoa ja jotain muutakin hyvää vielä, mutten muista. Pojat ottivat perus kinkku-ananaan. :) Suosittelen tätä sataman baaria erityisen lämpimästi kaikille siellä päin kulkijoille. Ja sopii tulla kauempaakin! :)



Kauan odotettu kesäjäätelö
Me pyöräilimme satamabaariin. Olin ajat sitten luvannut pojille että joskus vielä pyöräilemme Virolahdella, ja nyt oli sen aika. Pyörän satulaan istuminen kun edellisenä päivänä oli polkenut monta tuntia, ei yllättäen ollutkaan ihan niin pahan tuntuista kuin olin kuvitellut. Toki asia oli aistittavissa. :D  
Näin lähellä venäjää ollaan.

Merimiinoja. Äitini muistaa kuinka hänen nuoruudessaan radiossa säännöllisesti varoitettiin pintaan nousseista merimiinoista.

Hyppytorneilla kiipeilemässä. Tuohon suurimpaan ei päässyt. Se oli niin huonossa kunnossa.

Erikoisen näköinen kukkanen. Äitini mukaan se on jokin koiso.

Tämä maisema on näkötornista. Se on uudelleen rakennettu ilmavalvontatorni. Linkin takaa lisätietoa.

Vähän pitää kaiteelle kiivetä että näkee kunnolla.



Näkötornin maasto koostui osittain rapakivestä. Se on herkästi murentuvaa ja tällä alueella tavattava esiintymä on maailman merkittävimpiä. Rapakivi.

Rapakiveä koko reuna.


Leivoimme myös tällaisia lasinpohjapipareita. Ohje oli uusimmassa Leivotaan-lehdessä. Lisäsin kanelia. Pyöritimme taikinan palloiksi ja hienojen "kristallilasien" pohjilla painoimme pallot liiskaksi, niin että kuvio jäi keksiin. Paistettuna kuvio vähän levisi, mutta ei liikaa silti. Hyviä olivat! :) 

Kuva tuli väärinpäin... Mistä ne täällä blogissa oikein käännetään?
Kaikenkaikkiaan oli varsin mukava pieni lomareissu. Sen kruunasi lähtöpäivän vesisota poikien kanssa! :D

Ensi vuonna pyöräilen uudelleen. Katsotaan sitten mikä on silloin kokoonpano. Isääni, veljeäni ja siskoni miestä nähkääs kiinnostaisi kovasti Virolahdelle polkeminen myös. Aikataulu hyvissä ajoin selville ja mukaan vain! :)