"Paratiisi on yliluonnollinen maailma, jota pidetään toivottavana ja johon pääsyä pidetään tavoittelemisen arvoisena. Paratiisit ovat usein ihanteellista maisemaa muistuttavia elinympäristöjä, jotka ovat esteettisiä, yltäkylläisiä, onnellisia ja vaarattomia."
Tässä kuvia ja tarinaa muutamasta tämän vuoden puolella tehdystä kakusta. On ollut olevinaan niin paljon kiirettä että tosi moni kakku on jäänyt päivittämättä blogiin. Täytteet ja tarkemmat tiedot ovat ehkä jo päässeet unohtumaan, mutta onneksi kuvat ovat säilyneet! :)
Buzz Lightyear -kakku
Tällainen kakku tuli kun kaksi toivetta, Frozen -elokuvan talvinen maailma ja Toy Story elokuvasta tuttu Buzz Lightyear lyöttäytyivät yhteen. Buzz on muovailtu sokerimassasta youtubesta bongatun videon ohjeiden mukaan. Kakun makumaailmaan tavoittelin key lime pie -fiilistä käyttäen täytteissä mm. limettiä, vaniljaa, mascarponea ja kondensoitua maitoa. Kakun kuorrutteena oli marenkivoikreemi.
Kuuset tein pursottamalla marenkimassaa kuusen muotoon ja sitten
paistoin uunissa. Kuuset seisovat pystyssä hammastikkujen avulla.
Lumihiutaleita tein sokerimassasta ja viimeistelin ne ja kakun pinnan
syötävällä glitterillä. Juhlahetkellä kakun päälle pääsi myös pieni
muovinen Frozenin Elsa.
...oli erään syntymäpäiväsankarin toive. Sain siihen oikeastaan aika vapaat kädet, mutta sen toivottiin olevan jollainlailla tyttömäinen. Kuvat eivät tee oikeutta kakun väreille, koska valaistus oli niin surkea sinä hämäränä iltapäivänä kun kakkua kuvailin.
Kakku oli marjainen suklaakakku ja koristeena oli suklaasta drip-valutukset, pari oikeaa neilikkaa, sokerimassakukkia ja -perhosia, sekä pastellisävyisiä marenkitikkareita.
Tämä kakku oli visioni perinteisestä mansikkakermakakusta. Kakun välissä oli kermarahkaa ja mansikkaa. Pursotukset ja reuna vaniljakreemijauheella jämäköitettyä vispikermaa. Kakun pinnalle asettelin mansikoita, jotka sivelin hyytelösokeriliemellä kiiltäviksi. Kukat ja nimikyltti olivat sokerimassaa.
Tällaisen kakun pääsin tekemään eräälle pienelle Ryhmä Hau -fanille. Hänen suosikkihahmonsa on Vainu. Vainun muovailin sokerimassasta youtubevideon avustuksella. Se oli melko haastava, mutta ohjeiden mukaan vaihe vaiheelta se onnistui lopulta. Ja ihan tunnistettavana vieläpä! :D
Kakun makumaailmaan tuli marjoja ja vaniljaa. Kakkupohjana oli sokerikakkupohja. Kuorrutteeksi tein marenkivoikreemin. Tassunjäljet ja koriste olivat sokerimassaa ja Ryhmä Hau -kyltin askartelin kartongista.
Frozen on hyvin suosittu koko perheen animaatio ja se on päässyt myös monen tekemäni kakun aiheeksi. Niin myös tälläkin kertaa kun toiveena oli frozen 2 -elokuvan henkeä ja värejä, sekä päivänsankarin suosikkihahmo, lumiukko Olaf.
Frozen 2 elokuvassa on syksyisempi fiilis kuin ensimmäisessä osassa. Siksi movailin Olafin ympärille tuulessa lentelevien lehtien pyörteen. Kakun marenkivoikreemikuorrutteen värjäsin pastellin siniseksi ja vaaleanpunaiseksi. Olafin movailussa oli taas suuri apu netistä löytyneillä ohjeilla!
Mielestäni kakku onnistui ihan kivasti, siihen nähden etten hirveästi vielä tuntenut frozen 2 -maailmaa..
Tämä pirteä auringonkukkakakku lähti syntymäpäivälahjaksi eräälle pienelle typykälle. Kakkutoive oli että jotain syksyyn liittyvää ja tytölle sopivaa, mutta ei liian hempeetä. Kakun koristelu on bongattu Kinuskikissan sivuilta.
Kukan terälehdet ovat vinottain leikattuja vaahtokarkkeja, joiden tahmean leikkauspinnan painoin keltaiseen värisokeriin. Ruskea kukan keskiö on kaakaojauhoissa pyöriteltyjä vaahtokarkkeja. Keltaista värisokeria saa leivontakaupan purkista valmiina tai tekemällä itse kun sekoittaa keltaista elintarvikeväriä pieneen tippaan vettä ja laittaa sen tavallisen sokerin kanssa minigrip-pussiin ja ravistelee värin tasaiseksi. Värjätty sokeri levitetään leivinpaperille kuivumaan ja kuivuttuaan se on valmista käytettäväksi.
Kakun täytteenä oli vaniljaista kermarahkatäytettä. Sen kanssa laitoin mansikkaa, vadelmaa ja omenaa. Yleensä laitan kakun väliin hillon ja pakastemarjojen sekoitusta. Näin tulee raikas ja hyvä maku. Kakkupohjana oli kaksi sokerilevykakkupohjaa, josta leikkasin vuokaan sopivat ympyrät ja keskikerrokset kasasin lopuista paloista palapelinä.
Tähän kakkuun testasin minulle uutta kuorrutusta. Todella usein teen kakkujen päälle marenkivoikreemin, johon tarvitaan valkuaisia. Keltuaiset meinaavat jäädä aina ilman käyttöä. Olin kuitenkin joskus bongannut Koko Suomi Leipoo -kirjassa Liisa Westerbergin kuorrutereseptin, jolla saisi keltuaiset hyödynnettyä. Yhdestä toisesta kakusta oli sopivasti jäänyt keltuaisia yli, joten nyt pääsin testaamaan tätä ohjetta. Minä lisäsin kuorrutteeseen kaakaojauhetta, jotta sain siitä suklaista ja ruskeaa. Jos joskus teen vielä tätä kuorrutetta uudelleen, täytyy laittaa siitä vaikka ohjetta tännekin.
Keväällä sain mukavan tehtävän kun minulta pyydettiin ristiäisiin kakku. Siihen toivottiin metsäistä tunnelmaa ja puusavotan henkeä...
Kakun pääkoristeeksi muovailin sokerimassasta nallepukuisen vauvan nukkumaan puunkannon päälle. Kannon viereen tein pikkuruisen moottorisahan. Lisukkeeksi vielä pari pienempää kantoa ja muutama kuusi. Oikeaa metsää toin koristeeksi aidoilla, hyvin pesdyillä puolukan varvuilla. Kakun tarinassa pieni metsän poikanen on tehnyt kovasti puuhommia ja on väsähtänyt päiväunille kannonnokkaan.
Kakun kuorrutteeksi tein vihreän marenkivoikreemin. En kyllä enää yhtään muista minkä makuinen kakku oli, koska muistiinpanot ja suunnitelmat ovat harmillisesti päässeet katoamaan, eikä kakun täytöstäkään tullut otettua yhtään vaihekuvia...
Varoitus! Piilomainontaa ja tuotemerkki kakussa! :D Husqvarna sen olla pitää.
Kakku oli mieleinen ja itsekin pidin kovasti sen tekemisestä. Usein ristiäiskakuista tulee mieleen rauhalliset pastellisävyt, mutta tähän kakkuun tuli vähän erilainen ja kivan reipas fiilis.
Kakku lähti matkaan pari voileipäkakkua kavereinaan. Lohi- ja kinkkukakut. Niistä juttua TÄÄLLÄ.
Muutama viikko sitten olin pienellä syyslomaretkellä vähän pohjoisempana. Tarkemmin navigoiden Hossassa...
Fanitan kovasti erästä erätubettajaa, Eetu Kemppasta ja hänen Youtube -kanavaansa "Eetun Völjyssä". Eräänä päivänä näin hänen videoilmoituksensa eräruokakurssista Hossan maisemissa ja päätin että lähden mukaan. Kurssi oli kestoltaan yhden viikonlopun mittainen. Perjantaina aloitus ja sunnuntaina lopetus. Vapaapäivätkin onnistuivat töistä. Matkaahan minulta oli Hossaan melkoisesti (n. 570km), mutta hyvän asian eteen mielellään ajoi. Olen muutaman vuoden ajan ollut aina vain kiinnostuneempi vaellusharrastuksesta ja viime kesänä teinkin ensimmäisen rinkkaretkeni Pyhä-Luoston maisemissa. Se oli kestoltaan vain kaksi yötä, joten tohtiiko sitä vaellukseksi vielä sanoa? Joka tapauksessa totesin, että jos yksin aion metsissä enemmänkin liikua, niin eräilykurssista voisi olla suurta hyötyä!
Tässä postauksessa on joitakin fiilistelykuvia tekemistämme retkistä ja ruoista. Oli kyllä mukava ja opettavainen viikonloppu. Ja ruoka oli niin mainiota!
Kurssin ohjelmassa oli mm. kaksi retkeä Hossan kansallispuistossa, kalan käsittelyä, ruoanlaittoa tulilla, vinkkejä maastoruokailuun, retkeilytaitoja, retkeilyvarusteiden esittelyä, jutustelua, erätarinoita, saunomista ja yhdessä oloa. Meillä oli pieni, kolmen naisen kurssiporukka. Majapaikkanamme oli Siirtolan kelomökkiensievä mökki, kauniin Hypäs -järven rannalla.
Perjantaina kun saavuimme paikalle, oppaamme Eetu oli valmistanut tervetuloillalliseksi poronkäristystä ja muusia puolukkahillon ja suolakurkkujen kera. Se oli niin taivaallista, että söimme padat miltei tyhjiksi. Loppuillan tutustuilimme, istuimme nuotiolla kahvittelemassa ja saunoimme.
Iltanuotiolla kahvit ja teet tulossa
Seuraavana aamuna saimme herätä valmiille aamiaiselle. Päivän lounasta ennakoitiin niin että puuroa tehtiin reilusti, jotta lopuista voisimme valmistaa myöhemmin nuotioleipäsiä. Aamiaisen jälkeen lähdimme Hossan kansallispuistoon Julmaan Ölkkyyn retkelle.
Reittikartta. Punaisesta pisteestä lähdimme Ölkyn oikeaa puolta ylös ja riippusillan jälkeen vasenta laitaa takaisin alas.
Julma-Ölkyn maisemat olivat upeat!! Sää oli mukavan raikas ja sateinen. Juuri sopiva metsäretkeilyyn. Valokuvista tuli kylläkin hiukan utuisia, mutta niistä huokuu metsän ihana sateenraikas tuntu. Kapean kanjonijärven kallioiset, jylhät seinämät herättivät kunnioitusta. Kallioilla kasvoi valkoisenaan poronjäkälää, koska se oli ainoa paikka, josta porot eivät olleet pystyneet herkuttelemaan niitä parempiin suihin. Muualta tasaisemmalta maalta jäkälät oli täysin syöty!
Polku kulki välillä jyrkänteiden reunoille...
Kurssioppaamme Eetu ja hänen koiransa Bella
Minä olen hiukan koirakammoinen, mutta Bellan kanssa tulimme hyvin juttuun ja kavereiksi. :)
Julma-Ölkky on suurin kolmesta Suomessa olevasta maan halkeamaan
syntyneestä kanjonijärvestä. Julman Ölkyn synty ajoittuu yli 2 miljardia
vuotta sitten tapahtuneeseen maapallon pinnan muodostumiseen. Se on
ylimmäinen järvi Oulujoen vesistöön kuuluvalla Hyrynsalmen reitillä,
joten sen vedet virtaavat Kiantajärven läpi Emäjokea myöten Oulujärveen
ja sieltä Oulujokea pitkin Perämereen.
Julman-Ölkyn (karttanimenä Ylä-Ölkky) pituus on noin kolme kilometriä
ja leveys kapeimmalla kohdalla noin 10 m. Sen syvyys on 50 m.
Kallioiden korkeus korkeimmalla kohdalla on noin 50 m. Halkeama jatkuu
kapean kannaksen jälkeen vielä yli puoli kilometriä ensin Pikku-Ölkkynä
ja myöhemmin Ölkynlampena, ,jonka jälkeen halkeama kapenee ja rannat
mataloituvat 2 km:n matkalla. Pohjalla virtaa Ölkynpuro.
Ylitimme pari pientä puroa. Veden rauhallinen solina on musiikkia luonnossa kulkijan korville. <3
Tyyni ja tumma veden pinta peilasi metsän kauniisti...
Lähestyimme riippusiltaa, jota pitkin ylitimme Julman Ölkyn.
Portaat kallioharjanteelta alas riippusillalle
Vuonna 2017 valmistunut riippusilta
Maisema riippusillalta käsin. Tänne on joskus päästävä veneellä!
Olimme Ölökyn ylitys -nimisellä reitillä.
Jykevät kalliot reunustivat Julmaa Ölkkyä
Ja tältä minun kinttuni näyttivät retkemme päätteeksi! Ja ihan normaalisti kävelin vaikka näyttää että olisin ryöminyt mutaesteissä :D
Retken jälkeen aloimme valmistaa lounasta tulilla. Ensin tehtiin nuotioleipäsiä. Jauhoja vaivattiin aamuiseen puuron jämään ja oliko siinä seassa vielä edellisillan muusitkin. Vettä koukattiin järvestä sekaan jotta saatiin hyvä taikina. Taikinasta taputeltiin jauhojen avulla ohuita lättyjä, jotka paistettiin nuotiolla valurautapannussa voinokareen kanssa kullanruskeiksi ja rapeiksi.
Leipänen paistumassa
Sitten kääntö kun paistopinta oli hyvä
Kun leipäset oli paistettu, alettiin valmistaa kermaista chorizopyttipannua. Yhdessä pilkoimme raaka-aineet ja ne lisättiin pannulle omassa järjestyksessään. Perunat olivat valmiiksi kypsiä pariisinperunoita. Todella kätevä eväs retkelle! Ja vielä saatavilla ohuessa pakkauksessa niin ei vie hirveästi tilaakaan repussa/rinkassa. Samoin chorizo on hyvin säilyvä kestomakkara ja siksi retkiruoaksi loistava! Ensin paisteltiin perunoita ja kasviksia. Sipulia, tomaattia, valkosipulia ja paprikaa. Sitten lisättiin paloiteltu chorizo. Kun ruoka oli paistunut oman aikansa, lisättiin kermaa. Tekeytymisen jälkeen vähän persiljaa ja ei muuta kuin ääntä kohti!
Pariisinperunat pannulle
Minä sipulien kimpussa..
Ja chorizot sopiviksi paloiksi
Oi luoja mitä herkkua!
Tarpista tehty katos tulipaikalle
Nuotiokokkailut saimme hyvin tehtyä tulipaikan ylle viritetyn katoksen, eli tarpin alla. Tarppi on monikäyttöinen sateenpitävä kangas, josta voi virittää säänsuojaa itselle ja varusteille, laavumaisen majoitteen tai vaikka sadeviitan.
Lounaan jälkeen oli kalan käsittelyä. Harjoittelimme fileeraamaan kirjolohia. Jokainen sai fileoida kaksi kalaa. Olen joskus nälän ja kalastussaaliin ajamana jotenkuten saanut kalan halki ja nahoistaan. Mutta nyt pääsin ihan ammattilaisen kalankäsittelijän oppiin. Kohtuullisesti onnistui minultakin fileeraus ja fileiden jatkokäsittely. Osa lohista leikattiin nahasta irti ohuiksi siivuiksi ja laitettiin suolaveteen suolaantumaan seuraavan päivän retkievästä varten.
Ensin Eetu näytti mallia ja sitten me kurssilaiset teimme perässä..
Alla on Eetun Kirjolohen fileerausvideo, josta homma näkyy hyvin opastettuna lähietäisyydeltä. Jos video ei näy olevan tämän tekstin alla, pääset katsomaan sen myös TÄSTÄ LINKISTÄ. (Minun puhelimellani blogini mobiiliversiossa ei jostain syystä näy videota laisinkaan!)
Minun kalani maustettuna ja lautaan naulittuna..
Lohet maustettiin oman mielen mukaan ja kiinnitettiin puutapeilla loimutuslautoihin. Sitten ne aseteltiin tulen loimuun hitaasti kypsymään. Loimutuksen aikana kaloja siveltiin katajan marjalla maustetulla suolaliemellä. Kalat nautittiin suoraan laudoilta sitruunaisen tillikastikkeen kera. Ja oli mahtavan makuista!
Iltanuotiolla opettelin pienien syttöpuiden tekoa puukolla. Olen aikaisemmin tarvinnut siihen hommaan kirveen. Eetun ohjeilla kuitenkin onnistuin hommassa pelkän puukon avulla! :)
Illan aikana käytiin läpi myös retkeilyyn liittyviä asioita ja tutustuttiin erilaisiin retkeilyvarusteisiin. Oli mukavaa päästä tutustumaan mm. trangiaan, koska itselläni ei ole vielä minkäänlaista retkikeitintä ja sellaisen hankkiminen on ollut mielessä. Ja oman rinkkani pakkaamiseen sain vinkkejä.
Herkut kypsymässä
Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen valmistelimme retkieväiksi lohikukkosia ja siivosimme mökkimme lähtökuntoon. Lohikukkosiin tuli kahden ruisleivän väliin voita, sipulia, pekonia ja reilusti edellispäivänä suikaloitua lohta. Leivät paketoitiin folioon ja esikypsennettiin mökin uunissa. Sen jälkeen ne pakattiin toiseen kerrokseen foliota ja laitettiin reppuun. Ja sitten matkaan kohti Hossan kansallispuistoa ja värikallion kierrosta, joka on n. 8km rengasreitti.
Puissa oli uskomaton määrä naavaa!
Värikalliolle johti kaunis, helppokulkuinen metsäpolku. Puissa roikkui ihan mahdotoman paljon naavaa! Kävelyn aikana tutkailimme alueen kasveja ja höpöttelimme niitä, näitä. Pian olimmekin jo komealla näköalapaikalla, josta lähdimme laskeutumaan portaita alas värikallion keittokatokselle ja tulipaikalle. Siitä jatkoimme värikalliota katsomaan teräksiselle katselulavalle.
Oli mahtavaa ja vaikuttavaa nähdä nuo kivikautiset kalliomaalaukset. Kalliosta erottui monta selvää hahmoa ..ja aika monta epäselvääkin! :D kalliossa on kuulema laskettu olevan 61 hahmoa. Kallio laskee pystysuorasti veteen, joten maalaukset on tehty aikanaan joko kesällä veneestä tai talvella jäältä. Osa kallion pinnasta on lohkeillut ja pudonnut järveen, kenties minkälaisia maalauksia mukanaan..
Kuvitella että nämä on tehty niin kauan sitten...
Kalliossa suurimman huomion vei yllä olevassa kuvassa näkyvä alue ja siinä näkyvät mm. kolmiopäiset ihmishahmot, hirvieläimet ja sarvipäinen ihmishahmo kuvaamassa ehkäpä shamaania.
Maalaukset on tehty todennäköisesti käyttämällä väriaineena punamultaa. Seosaineena on käytetty oletettavasti verta, rasvaa
tai linnunmunia. Kalliopinnasta liuenneet mineraalit ovat muodostaneet kuvioiden päälle suojaavan piioksidikalvon ja sen vuoksi maalaukset ovat säilyneet tähän päivään saakka niin hyvin.
Kun maalaukset oli ihasteltu, palasimme keittokatoksen tulipaikalle lämmittämään foliopaketeissa odottavat lohikukkoset. Ne nautittiin onnellisuuden vallitessa nokipannukahvin kera. Tämä retkieväs oli niin herkullinen ja näppärä, että aivan varmasti aion tehdä niitä joskus toistekin!
Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa. Reittimme kulki veden äärellä, mm. somerjoen vartta pitkin.
Värikallion kierroksen maisemia...
Pienen tauon pidimme Ala-Ölkyn laavulla, jossa näkyi vähän lähemmän historian havina. Laavun vieressä oli hirsikämpän rauniot. Hossassa on aikanaan ollut tukinuittoa ja sen jäljet näkyivät vielä monin paikoin.
Pieni tauko Ala-Ölkyn laavulla
Käppäilimme pikkuhiljaa takaisin lähtöpaikkaamme, Lihapyörteen parkkialueelle. Matkalla oli vielä yksi hieno taukopaikka, Lihapyörteen laavu ja sen edustalla oli tukeva, esteetön kalastustasanne. Hossassa on muutenkin otettu hyvin huomioon esteetön retkeily, eli esimerkiksi pyörätuolilla ja lastenrattailla kulkevat. Mukavaa kun on rakennettu on sellaisia reittejä, että kaikki pääsevät nauttimaan luonnosta! <3
Retkemme aikana oli yhden auton rengas päästänyt ilmat pihalle. Hossassa jotkut tiet ovat aika terävää soraa ja se oli ehkä koitunut renkaan kohtaloksi. Onneksi vararengas löytyi. Kurssioppaamme vaihtoi sen aikailematta ja pääsimme kaikki turvallisesti kotimatkalle.
Hieman ennen Kajaania alkoi sataa paksusti räntää. Ei oikein tiennyt olisiko ajanut pitkillä vai lyhyillä valoilla. Onneksi minulla oli talvirenkaat alla! Sää oli melko hirveä ison osan loppumatkaa. Mutta siitä selvittiin ja olin kotona tasan kahdelta yöllä.
Oli kyllä mukava kurssi! Ruokavinkit ja puukon käyttö jäivät erityisesti mieleen. Ja tottakai kaunis Hossa. Aion varmasti seuraavalla pohjoisen reissulla pysähtyä Hossassa. Niin paljon siellä näytti olevan reittejä, nähtävää ja koettavaa. Ja ehdottomasti pidän silmät ja korvat auki siltä varalta, että tulevaisuudessa tulee lisää kiinnostavia Eetun Völjyssä -eräkursseja!
Suuri kiitos Eetulle, Bellalle ja kurssikavereille! :)
