Kesälomareissu Virolahdelle (Heinäkuun värihaaste)

Tienvarsi-infokartta kaakon kunnista

Kesälomani alkajaisiksi tein kauan odotetun kesälomareissun vanhempieni vapaanviettopaikkaan, Virolahdelle. Virolahti on pieni vireä kunta seiskatien varrella, Haminan ja Venäjän välissä. Se on maamme kaakkoisin kunta ja mm. Vaalimaan raja-asema sijaitsee siellä. Meidän paikkamme on tarkemmin sanoen pienessä sivukylässä, Klamilassa.

Matkan taitoin polkupyörällä. Äitini ja kaksi veljenpoikaani lähtivät myöhemmin autolla perääni. He toimivat huoltojoukkoinani. He tavoittivat minut hiukan ennen Jaalan Vanhaa Keloa. "Kanssani" he ajoivat Keltakankaan abc:lle asti, josta he taukoilumme jälkeen jatkoivat matkaansa suoraan perille. Matkan kulku noudatti melkolailla samaa kaavaa kuin viime vuonna tekemäni pyöräretki. Erona se, että viimeksi lähdin Heinolasta Tiinan Grilliltä, mutta tänä vuonna lähdin kotoa.

Sirpukan solmuissa -blogin värihaasteen heinäkuun värini piti olla huomioväri, ja minun piti saada aikaiseksi jokin huomiovärinen asuste itselleni matkan ajaksi. Säärystimet, hihattimet tms. Mutta aika livisti jonnekin. Loppujen lopuksi sain aikaiseksi vain solmia muutaman värikkään kankaanriekaleen polkupyörääni ja reppuuni. Lisäksi keltainen varoituskyltti repun kylkeen. Yritin tehdä itsestäni paremmin näkyvän...ja aivan tärähtäneen näköisen. :D Eli tämä haastekuukausi meni vähän puolivillaisena, mutta ajatus oli tärkein! :)

Aikaisemmat haastepostaukseni täällä:

Kesäkuu
Tammikuu - toukokuu

Fillarini.

Viime vuonna ompelin pyörän mittojen mukaan ohjaustankoon tavarasäilytyslaukun. Sinne sopii 2-3 juomapulloa, puhelin, avaimet, tarvikkeita...

Tässä kaikenlaista epäilyttävää evästä, joita mukaani pakkasin. Ja mitään näistä en syönyt matkalla! Daim-patukan söin veljenpoikani kanssa kun pääsin perille, mutta muuten nuo olivat aivan turhaan mukana. Tuo virolainen snack-pussi on ollut mukana jo viimevuonna! :D Pilalle olivat menneet. Ensi kerralla tiedän että mitään tällaista ylimääräistä ei tarvitse raahata repussa. :D No rusinat on ihan jees olla aina mukana!

Mehiläisen pisto -urheilujuomaan tuli vettä, sitruunamehua, suolaa ja hunajaa. Mulla käytössä luottotuote, Lappihunajan Jääkukka -hunaja. Hunajaan on lisätty vodkaa ja propolista tuomaan voimaa ja vastustuskykyä! :D 

Eka rajan ylitys. SYSMÄ!

Eli matkani alkoi Hartolasta Heinolaa kohti. Heinolasta ajoin Kouvolantietä ohi Kouvostoliiton aina Kotkan rajan yli. Ennen moottoritietä käännyin paikallistielle Haminaa kohti. Haminasta jatkoin uusia tiejärjestelyjä ihmetellen Virolahden Klamilaa päin.

Toinen rajan ylitys melko pian. HEINOLA.

Varsinkin jos alkamassa on pidempi pyöräretki, ainakin itselläni avainasemassa ovat seuraavat asiat: (Suluissa tarkemmin selitetty, mitä minulla oli)

Neste

(vesi  + Fitline Activize -tehojuoma + hunajaurheilujuoma. Ja pitää muistaa juoda riittävän usein! Itse en ehkä juonut sittenkään riittävästi, mutta eipä mulle huonoa oloakaan tullut.

Erityisen tärkeää on esinesteytys. Edeltävänä päivänä pitää juoda reilusti ja syödä suolaista. Jos pyöräilypäivä tulee olemaan kova hellepäivä ja matka on pitkä, on ehkä järkeä alkaa nesteyttää hissukseen jo kaksi päivää aikaisemmin.)

Hyvät, tukevat kengät
 (Lenkkarit, joissa mun vammajalkojen vaatimat erikoispohjalliset)

Pyöräilyhousut 

(joo ne missä on sellainen hupaisa tyyny persiissä. Ja niitä käytetään sitten ilman alushousuja!)

Joustavat, mukavat ajovaatteet sään mukaan

(pyöräilyhousujen päällä ohuet urheiluhousut, tekninen pitkähihainen paita.. Lidlistä saa hyviä! Softshel-takki. Mulla muutenkin käytössä olevat tukisukat + niiden päälle normisukat. Urheiluliivit. Repussa varuiksi ohut välihuppari kylmän iskiessä ja tilaa takille jos tulee kuuma)

Magnesium
(Suonenvetojen ehkäisyyn ja lihasten parempaan toimivuuteen. Itse otan magnesiumia ennen lähtöä, matkan aikana ja perillä. Kunnolla, yli suositusten. Sen verran kuin maha ehkä kestää. Liika magnesium poistuu kehosta kyllä, mutta pitkäaikaista överiä on syytä välttää! Reiteni on kerran melkein "revähtänyt" pahassa suonenvedossa pyöräretken jälkeen. Kun lisäsin magnesiumin määrää, ei ongelmia ole tullut.)

Aurinkolasit
(Ettei lennä pörriäiset silmiin, ettei ilmavirta kuivata silmiä ja ettei häikäse. Mulla ei ollu niin hienoja sporttilaseja kuin muilla fillaristeilla yleensä on...mutta pärjäsin! Rusehtava/amber -sävyinen linssi on paras. Saa harmaankin päivän näyttämään aurinkoisemmalta! :D)

Aurinkorasva
(Jos paistaa, ja vaikkei paistaiskaan, niin aurinkorasvaa kesällä pintoihin, jotka näkyvät. Mulla tässä tapauksessa naamaan ja korviin. Ei ollu mikään lämmin sää niin ei tarvinnut hihattomissa polkea, mut Haminan kohdalla paistoi hetken.)

Purukumi
(Ehdoton luottoystävä polkiessa. Suu ei kuivu niin herkästi ja pysyy olo freesinä! Ilman purkkaa, saa olla vähän väliä juomassa.)

Reppu, tavaralaukku, sivulaukku tms.
(Matkan, määränpään ja tarpeen mukainen säilytys/kuljetusratkaisu tavaroille. Itse tykkään repun ja ohjaustankolaukun yhdistelmästä. Repun pitää olla hyvä kantaa.)

Pika-energia -"jänis"
(Mikä se sinulle olisi? Mistä saat virtaa, hyvää mieltä ja energiaa jos voimat uhkaavatkin välissä himmaantua. Suklaa, myslipatukka, energiageeli/juoma, leipä, hedelmä, pipari, karkki tms? Sellainen jonka tiedät saavasi syödä loppuun perillä, mutta voit matkalla haukata palasen jos usko meinaa horjua tai muuten vaan hiukoo. Mulla se oli tuo daim-patukka josta nippasin haukun 20km ennen "maalia" ja loput jaoin veljenpoikani kanssa perillä. Ja tietenkin pitkällä matkalla tarvitaan muutakin syömistä. Siis eväät mukaan tai huoltoasemien antimille.)

Heinolassa juutuin liikennevaloihin! :D

Tämä oli ensimmäinen pieni henkinen erävoitto. Maakunta vaihtui! :D

Jo viimevuodesta mieltäni oli jäänyt kaihertamaan Kouvolan puolella ojassa kasvavat kanttarellit. Tänä vuonna pääsin näin lähelle. Oliskohan nää voinut syödä? Katsellessani tiellä vallitsevaa liikennettä, en uskaltanut poimia näitä...mutta oliskohan niissä ollut myrkkyjä sittenkään...tai tiesuolaa? Ensi vuonna yritän bongata nämä uudestaan! :D

Ensimmäisellä pidemmällä tauolla Vanhan Kelon kohdalla, napostelin äitini tekemää kinkku-kurkkusalaattileipää ja paistettuja kananmunia. Pojat tekivät selvää lopuista! :D

Tielle oli liissaantunut kyy. Varmastikin n. metrin mittainen. Tässä kaksinkerroin vain, niin näyttää lyhyeltä.

Matkan aikana odotin näkeväni kelta-apiloita, ja onnekseni niitä sitten rupesi löytymään Kouvolan jälkeen. Uusi tuttavuus oli tuollainen "mitäänsanomattomanvärinen" pörheä apila. Kuvassa alla kädelläni kelta-apilan kanssa. Mahdollisesti jänönapila. Aika kaunis sekin kyllä...

Maariankämmeköitä ojassa tien varrella.

Rajan ylitys. KOTKA. Kuva otettu kaukaa, kun en tahtonut ylämäkeen pysähtyä. :D

Kotkan alueelta siirryttiin HAMINAAN. Tässä kyltti näin lähellä!

Heti Haminan rajan jälkeen on upeat, veikeänmuotoiset kalliot.

Haminan sillan lippukavalkaadi.

Satama

Tämä risteys oli muuttunut sitten viimenäkemän. Kevyt liikenne on huomioitu upeasti!

Melkein perillä!

Ihan loppusuoralla, sään oltua epävakainen koko päivän ajan, sain nähdä näin upean sateenkaaren! Värit olivat häikäisevät, eivätkä tosiaankaan näy kuvissa samaan tapaan. Kaikista hienointa oli tietenkin se, että sateenkaaren toinen pää osoitti suoraan määränpäähäni

Ja näiden kahden kuvan välillä tapahtui jotain. Yläkuvassa on tumma litteä hahmo metsän kohdalla, alakuvassa ei!! Oisko hyttynen? :D

 

Matkaan lähdin klo 8.15

Perillä olin klo 19.40

Matkan pituus 171km

Matkan kokonaiskesto 11 h 25min

Taukoiluaika (kaikki pidemmät tauot yhteensä) 2h

Ajoaika 9h 25min

Keskinopeus 18km/h

Paras tie ajaa oli nelostie Heinolaan asti. Siinä sai ajella kuin kuningas leveällä tiellä. Ensin meinasin kiertää nelostien kaukaa, kun ajattelin että "se on varmaan vaarallinen tie". Katinkontit, turvallisin kaikista, ellei Haminan kevyenliikenteenväyliä lasketa. Huonoin tie oli heti Heinolasta Kouvolaan päin. Reikäistä ja kapea piennar. Maasto on sikäli mukavaa että ylämäkea kohti on aina jonkinlainen alamäki. Pienesti hankalin hetki oli Tykkimäen mäessä, kun se ei meinannut loppua millään ja oli jo nälkäkin ennen abc:tä. :D

Sää oli sopivan harmaa, raikas ja kostea. Paahteessa olisi ollut ikävämpi ajaa. Sateessakin pääsin kastumaan. kertakäyttösadetakki oli mukana, mutta softshell suojasi ihan riittävästi, ottaen huomioon sen että takki oli jo märkä sisäpuolelta ennenku rupes sataa! :D

Perillä!

Perillä kuljeskelimme metsissä etsimässä kanttarelleja. Emme löytäneet kotimetsästä, mutta myöhemmin sataman tien varresta löytyi pieni pannullinen. Metsässä näimme hienon rantakäärmeen. minä en huomannut sitä vaikka astuin ihan viereen, mutta perässäni tullut Henkka huomasi sen heti! :D

Pojat hirvitornissa

Tämä puu on kuulema minun. Sitten kun rupean veistämään puuta moottorisahalla, tämän puun voin käyttää materiaaliksi. Täytyypä alkaa perehtyä asiaan! :D

Kuvia Klamilan satamasta. Veneitä ihan mukavasti parkissa. Kahvilassa on hienot merelliset sisustukset. Kävimme pitsalla. Viime vuonnakin kävin äitini kanssa. Kun syö harvoin ravintolapitsaa, niin silloin kun sitä saa, niin se maistuu erityisen hyvältä. Minun ja äitini pitsa oli tänäkin vuonna Klamila nimeltään. Siinä oli ehkä muistaakseni kinkkua, salamia, aurajuustoa ja jotain muutakin hyvää vielä, mutten muista. Pojat ottivat perus kinkku-ananaan. :) Suosittelen tätä sataman baaria erityisen lämpimästi kaikille siellä päin kulkijoille. Ja sopii tulla kauempaakin! :)

Satamanbaari.fi

Kauan odotettu kesäjäätelö

Me pyöräilimme satamabaariin. Olin ajat sitten luvannut pojille että joskus vielä pyöräilemme Virolahdella, ja nyt oli sen aika. Pyörän satulaan istuminen kun edellisenä päivänä oli polkenut monta tuntia, ei yllättäen ollutkaan ihan niin pahan tuntuista kuin olin kuvitellut. Toki asia oli aistittavissa. :D  

Näin lähellä venäjää ollaan.

Merimiinoja. Äitini muistaa kuinka hänen nuoruudessaan radiossa säännöllisesti varoitettiin pintaan nousseista merimiinoista.

Hyppytorneilla kiipeilemässä. Tuohon suurimpaan ei päässyt. Se oli niin huonossa kunnossa.

Erikoisen näköinen kukkanen. Äitini mukaan se on jokin koiso.

Tämä maisema on näkötornista. Se on uudelleen rakennettu ilmavalvontatorni. Linkin takaa lisätietoa.

Vähän pitää kaiteelle kiivetä että näkee kunnolla.

Näkötornin maasto koostui osittain rapakivestä. Se on herkästi murentuvaa ja tällä alueella tavattava esiintymä on maailman merkittävimpiä. Rapakivi.

Rapakiveä koko reuna.

Leivoimme myös tällaisia lasinpohjapipareita. Ohje oli uusimmassa Leivotaan-lehdessä. Lisäsin kanelia. Pyöritimme taikinan palloiksi ja hienojen "kristallilasien" pohjilla painoimme pallot liiskaksi, niin että kuvio jäi keksiin. Paistettuna kuvio vähän levisi, mutta ei liikaa silti. Hyviä olivat! :) 

Kuva tuli väärinpäin... Mistä ne täällä blogissa oikein käännetään?

Kaikenkaikkiaan oli varsin mukava pieni lomareissu. Sen kruunasi lähtöpäivän vesisota poikien kanssa! :D

Ensi vuonna pyöräilen uudelleen. Katsotaan sitten mikä on silloin kokoonpano. Isääni, veljeäni ja siskoni miestä nähkääs kiinnostaisi kovasti Virolahdelle polkeminen myös. Aikataulu hyvissä ajoin selville ja mukaan vain! :)