Eetun Völjyssä Hossassa

 

Muutama viikko sitten olin pienellä syyslomaretkellä vähän pohjoisempana. Tarkemmin navigoiden Hossassa... 

Fanitan kovasti erästä erätubettajaa, Eetu Kemppasta ja hänen Youtube -kanavaansa "Eetun Völjyssä". Eräänä päivänä näin hänen videoilmoituksensa eräruokakurssista Hossan maisemissa ja päätin että lähden mukaan. Kurssi oli kestoltaan yhden viikonlopun mittainen. Perjantaina aloitus ja sunnuntaina lopetus. Vapaapäivätkin onnistuivat töistä. Matkaahan minulta oli Hossaan melkoisesti (n. 570km), mutta hyvän asian eteen mielellään ajoi. Olen muutaman vuoden ajan ollut aina vain kiinnostuneempi vaellusharrastuksesta ja viime kesänä teinkin ensimmäisen rinkkaretkeni Pyhä-Luoston maisemissa. Se oli kestoltaan vain kaksi yötä, joten tohtiiko sitä vaellukseksi vielä sanoa? Joka tapauksessa totesin, että jos yksin aion metsissä enemmänkin liikua, niin eräilykurssista voisi olla suurta hyötyä!

Tässä postauksessa on joitakin fiilistelykuvia tekemistämme retkistä ja ruoista. Oli kyllä mukava ja opettavainen viikonloppu. Ja ruoka oli niin mainiota!

 

Kurssin ohjelmassa oli mm. kaksi retkeä Hossan kansallispuistossa, kalan käsittelyä, ruoanlaittoa tulilla, vinkkejä maastoruokailuun, retkeilytaitoja, retkeilyvarusteiden esittelyä, jutustelua, erätarinoita, saunomista ja yhdessä oloa. Meillä oli pieni, kolmen naisen kurssiporukka. Majapaikkanamme oli Siirtolan kelomökkien sievä mökki, kauniin Hypäs -järven rannalla.

Perjantaina kun saavuimme paikalle, oppaamme Eetu oli valmistanut tervetuloillalliseksi poronkäristystä ja muusia puolukkahillon ja suolakurkkujen kera. Se oli niin taivaallista, että söimme padat miltei tyhjiksi. Loppuillan tutustuilimme, istuimme nuotiolla kahvittelemassa ja saunoimme.

Iltanuotiolla kahvit ja teet tulossa

Seuraavana aamuna saimme herätä valmiille aamiaiselle. Päivän lounasta ennakoitiin niin että puuroa tehtiin reilusti, jotta lopuista voisimme valmistaa myöhemmin nuotioleipäsiä. Aamiaisen jälkeen lähdimme Hossan kansallispuistoon Julmaan Ölkkyyn retkelle.

Reittikartta. Punaisesta pisteestä lähdimme Ölkyn oikeaa puolta ylös ja riippusillan jälkeen vasenta laitaa takaisin alas.

Julma-Ölkyn maisemat olivat upeat!! Sää oli mukavan raikas ja sateinen. Juuri sopiva metsäretkeilyyn. Valokuvista tuli kylläkin hiukan utuisia, mutta niistä huokuu metsän ihana sateenraikas tuntu. Kapean kanjonijärven kallioiset, jylhät seinämät herättivät kunnioitusta. Kallioilla kasvoi valkoisenaan poronjäkälää, koska se oli ainoa paikka, josta porot eivät olleet pystyneet herkuttelemaan niitä parempiin suihin. Muualta tasaisemmalta maalta jäkälät oli täysin syöty!

Polku kulki välillä jyrkänteiden reunoille...

Kurssioppaamme Eetu ja hänen koiransa Bella

Minä olen hiukan koirakammoinen, mutta Bellan kanssa tulimme hyvin juttuun ja kavereiksi. :)

Julma-Ölkky on suurin kolmesta Suomessa olevasta maan halkeamaan syntyneestä kanjonijärvestä. Julman Ölkyn synty ajoittuu yli 2 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen maapallon pinnan muodostumiseen. Se on ylimmäinen järvi Oulujoen vesistöön kuuluvalla Hyrynsalmen reitillä, joten sen vedet virtaavat Kiantajärven läpi Emäjokea myöten Oulujärveen ja sieltä Oulujokea pitkin Perämereen.

Julman-Ölkyn (karttanimenä Ylä-Ölkky) pituus on noin kolme kilometriä ja leveys kapeimmalla kohdalla noin 10 m. Sen syvyys on 50 m. Kallioiden korkeus korkeimmalla kohdalla on noin 50 m. Halkeama jatkuu kapean kannaksen jälkeen vielä yli puoli kilometriä ensin Pikku-Ölkkynä ja myöhemmin Ölkynlampena, ,jonka jälkeen halkeama kapenee ja rannat mataloituvat 2 km:n matkalla. Pohjalla virtaa Ölkynpuro.

Lähde ja lisää tietoa: www.julmaolkky.fi

Ylitimme pari pientä puroa. Veden rauhallinen solina on musiikkia luonnossa kulkijan korville. <3

Tyyni ja tumma veden pinta peilasi metsän kauniisti...

Lähestyimme riippusiltaa, jota pitkin ylitimme Julman Ölkyn.

Portaat kallioharjanteelta alas riippusillalle

Vuonna 2017 valmistunut riippusilta

Maisema riippusillalta käsin. Tänne on joskus päästävä veneellä!

Olimme Ölökyn ylitys -nimisellä reitillä.

Jykevät kalliot reunustivat Julmaa Ölkkyä

Ja tältä minun kinttuni näyttivät retkemme päätteeksi! Ja ihan normaalisti kävelin vaikka näyttää että olisin ryöminyt mutaesteissä :D

 Retken jälkeen aloimme valmistaa lounasta tulilla. Ensin tehtiin nuotioleipäsiä. Jauhoja vaivattiin aamuiseen puuron jämään ja oliko siinä seassa vielä edellisillan muusitkin. Vettä koukattiin järvestä sekaan jotta saatiin hyvä taikina. Taikinasta taputeltiin jauhojen avulla ohuita lättyjä, jotka paistettiin nuotiolla valurautapannussa voinokareen kanssa kullanruskeiksi ja rapeiksi.

Leipänen paistumassa

Sitten kääntö kun paistopinta oli hyvä

Kun leipäset oli paistettu, alettiin valmistaa kermaista chorizopyttipannua. Yhdessä pilkoimme raaka-aineet ja ne lisättiin pannulle omassa järjestyksessään. Perunat olivat valmiiksi kypsiä pariisinperunoita. Todella kätevä eväs retkelle! Ja vielä saatavilla ohuessa pakkauksessa niin ei vie hirveästi tilaakaan repussa/rinkassa. Samoin chorizo on hyvin säilyvä kestomakkara ja siksi retkiruoaksi loistava! Ensin paisteltiin perunoita ja kasviksia. Sipulia, tomaattia, valkosipulia ja paprikaa. Sitten lisättiin paloiteltu chorizo. Kun ruoka oli paistunut oman aikansa, lisättiin kermaa. Tekeytymisen jälkeen vähän persiljaa ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Pariisinperunat pannulle

Minä sipulien kimpussa..

Ja chorizot sopiviksi paloiksi

 

 

Oi luoja mitä herkkua!

Tarpista tehty katos tulipaikalle

Nuotiokokkailut saimme hyvin tehtyä tulipaikan ylle viritetyn katoksen, eli tarpin alla. Tarppi on monikäyttöinen sateenpitävä kangas, josta voi virittää säänsuojaa itselle ja varusteille, laavumaisen majoitteen tai vaikka sadeviitan.

Lounaan jälkeen oli kalan käsittelyä. Harjoittelimme fileeraamaan kirjolohia. Jokainen sai fileoida kaksi kalaa. Olen joskus nälän ja kalastussaaliin ajamana jotenkuten saanut kalan halki ja nahoistaan. Mutta nyt pääsin ihan ammattilaisen kalankäsittelijän oppiin. Kohtuullisesti onnistui minultakin fileeraus ja fileiden jatkokäsittely. Osa lohista leikattiin nahasta irti ohuiksi siivuiksi ja laitettiin suolaveteen suolaantumaan seuraavan päivän retkievästä varten.

Ensin Eetu näytti mallia ja sitten me kurssilaiset teimme perässä..

 

Alla on Eetun Kirjolohen fileerausvideo, josta homma näkyy hyvin opastettuna lähietäisyydeltä. Jos video ei näy olevan tämän tekstin alla, pääset katsomaan sen myös TÄSTÄ LINKISTÄ. (Minun puhelimellani blogini mobiiliversiossa ei jostain syystä näy videota laisinkaan!)

Minun kalani maustettuna ja lautaan naulittuna..

Lohet maustettiin oman mielen mukaan ja kiinnitettiin puutapeilla loimutuslautoihin. Sitten ne aseteltiin tulen loimuun hitaasti kypsymään. Loimutuksen aikana kaloja siveltiin katajan marjalla maustetulla suolaliemellä. Kalat nautittiin suoraan laudoilta sitruunaisen tillikastikkeen kera. Ja oli mahtavan makuista!

Iltanuotiolla opettelin pienien syttöpuiden tekoa puukolla. Olen aikaisemmin tarvinnut siihen hommaan kirveen. Eetun ohjeilla kuitenkin onnistuin hommassa pelkän puukon avulla! :)

Illan aikana käytiin läpi myös retkeilyyn liittyviä asioita ja tutustuttiin erilaisiin retkeilyvarusteisiin. Oli mukavaa päästä tutustumaan mm. trangiaan, koska itselläni ei ole vielä minkäänlaista retkikeitintä ja sellaisen hankkiminen on ollut mielessä. Ja oman rinkkani pakkaamiseen sain vinkkejä.

Herkut kypsymässä

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen valmistelimme retkieväiksi lohikukkosia ja siivosimme mökkimme lähtökuntoon. Lohikukkosiin tuli kahden ruisleivän väliin voita, sipulia, pekonia ja reilusti edellispäivänä suikaloitua lohta. Leivät paketoitiin folioon ja esikypsennettiin mökin uunissa. Sen jälkeen ne pakattiin toiseen kerrokseen foliota ja laitettiin reppuun. Ja sitten matkaan kohti Hossan kansallispuistoa ja värikallion kierrosta, joka on n. 8km rengasreitti.

Puissa oli uskomaton määrä naavaa!

Värikalliolle johti kaunis, helppokulkuinen metsäpolku. Puissa roikkui ihan mahdotoman paljon naavaa! Kävelyn aikana tutkailimme alueen kasveja ja höpöttelimme niitä, näitä. Pian olimmekin jo komealla näköalapaikalla, josta lähdimme laskeutumaan portaita alas värikallion keittokatokselle ja tulipaikalle. Siitä jatkoimme värikalliota katsomaan teräksiselle katselulavalle. 

Oli mahtavaa ja vaikuttavaa nähdä nuo kivikautiset kalliomaalaukset. Kalliosta erottui monta selvää hahmoa ..ja aika monta epäselvääkin! :D kalliossa on kuulema laskettu olevan 61 hahmoa. Kallio laskee pystysuorasti veteen, joten maalaukset on tehty aikanaan joko kesällä veneestä tai talvella jäältä. Osa kallion pinnasta on lohkeillut ja pudonnut järveen, kenties minkälaisia maalauksia mukanaan..

Kuvitella että nämä on tehty niin kauan sitten...

Kalliossa suurimman huomion vei yllä olevassa kuvassa näkyvä alue ja siinä näkyvät mm. kolmiopäiset ihmishahmot, hirvieläimet ja sarvipäinen ihmishahmo kuvaamassa ehkäpä shamaania.

Maalaukset on tehty todennäköisesti käyttämällä väriaineena punamultaa. Seosaineena on käytetty oletettavasti verta, rasvaa tai linnunmunia. Kalliopinnasta liuenneet mineraalit ovat muodostaneet kuvioiden päälle suojaavan piioksidikalvon ja sen vuoksi maalaukset ovat säilyneet tähän päivään saakka niin hyvin.

Lisätietoa värikalliosta täällä!

Maalauksia ihasteltiin teräslaiturilta

Ihana, herkullinen lohikukkonen

Kun maalaukset oli ihasteltu, palasimme keittokatoksen tulipaikalle lämmittämään foliopaketeissa odottavat lohikukkoset. Ne nautittiin onnellisuuden vallitessa nokipannukahvin kera. Tämä retkieväs oli niin herkullinen ja näppärä, että aivan varmasti aion tehdä niitä joskus toistekin!

Evästelyn jälkeen jatkoimme matkaa. Reittimme kulki veden äärellä, mm. somerjoen vartta pitkin.

Värikallion kierroksen maisemia...

Pienen tauon pidimme Ala-Ölkyn laavulla, jossa näkyi vähän lähemmän historian havina. Laavun vieressä oli hirsikämpän rauniot. Hossassa on aikanaan ollut tukinuittoa ja sen jäljet näkyivät vielä monin paikoin.

Pieni tauko Ala-Ölkyn laavulla

Käppäilimme pikkuhiljaa takaisin lähtöpaikkaamme, Lihapyörteen parkkialueelle. Matkalla oli vielä yksi hieno taukopaikka, Lihapyörteen laavu ja sen edustalla oli tukeva, esteetön kalastustasanne. Hossassa on muutenkin otettu hyvin huomioon esteetön retkeily, eli esimerkiksi pyörätuolilla ja lastenrattailla kulkevat. Mukavaa kun on rakennettu on sellaisia reittejä, että kaikki pääsevät nauttimaan luonnosta! <3 

Retkemme aikana oli yhden auton rengas päästänyt ilmat pihalle. Hossassa jotkut tiet ovat aika terävää soraa ja se oli ehkä koitunut renkaan kohtaloksi. Onneksi vararengas löytyi. Kurssioppaamme vaihtoi sen aikailematta ja pääsimme kaikki turvallisesti kotimatkalle.

Hieman ennen Kajaania alkoi sataa paksusti räntää. Ei oikein tiennyt olisiko ajanut pitkillä vai lyhyillä valoilla. Onneksi minulla oli talvirenkaat alla! Sää oli melko hirveä ison osan loppumatkaa. Mutta siitä selvittiin ja olin kotona tasan kahdelta yöllä.

Oli kyllä mukava kurssi! Ruokavinkit ja puukon käyttö jäivät erityisesti mieleen. Ja tottakai kaunis Hossa. Aion varmasti seuraavalla pohjoisen reissulla pysähtyä Hossassa. Niin paljon siellä näytti olevan reittejä, nähtävää ja koettavaa. Ja ehdottomasti pidän silmät ja korvat auki siltä varalta, että tulevaisuudessa tulee lisää kiinnostavia Eetun Völjyssä -eräkursseja!

Suuri kiitos Eetulle, Bellalle ja kurssikavereille! :)

..ja Hossalle! <3